Vuosien varrella on kotiini kerääntynyt yhtä sun toista huonekalua. Muuton jälkeen olen yrittänyt tehdä asuntomme huonekalu sekamelskasta hieman yhteensointuvampaa. Itse pidän tällähetkellä vaaleista sävyistä, ilmavuudesta ja lämmöntunteesta sisustuksessa.

Halusin meille kotiin Ikean Hemmnes tv-tason valkoisena, muttä löysimme netistä sen mustan värisenä ja edukkaasti. Itseäni on sen jälkeen häirinnyt väärä väri, se on kuin iso musta möykky olohuoneessamme. Älkää käsittäkö väärin taso on kiva mutta vain väärä meidän olohuoneeseemme. Tällähetkkellä olisi turha vaiva maalata tasoa koska pieni vesselimme on päättänyt pitää tv-tasoamme esim. paukutuspisteenä jota hän paukuttaa milloin milläkin välineellä tai mihin hän tykkää taiteilla puukynillä tai jopa maidolla. Tämän vuoksi päätin aloittaa pienillä muutoksilla joka tässä tapauksessa oli laatikoiden vetimet. Vetimiä löytyy vaikka minkälaisia jos vain jaksaa kierrellä pieniä sisustupuoteja.

Halusin vetimet jotka sopivat hyvin vaaleisiin väreihin ja jotka antavat hieman uutta ilmettä tasolle mutta eivät hyppää silmille.

 

Olin myös vuosia sitten ostanut kaksi mustaa "teräs"hyllyä Ikeasta eikä nekään oikeen antanut iloa silmille. Joten kun keittiön tuolien maalaamisesta jäi vielä maalia jäljelle päätin käyttää sen toisen hyllyn maalaamiseen ja täytyy kyllä sanoa että paremmalta näyttää. Pienen lapsen kanssa nämä pienet tuunaus projektit voivat tuntua hieman aikaa vieviltä mutta lopputulos on sen arvoinen. Kesällä oli helpompi tehdä maalaus-projekteja kun ne pystyi hoitamaan pihalla. Hyllyn maalaus tapahtui syksyllä niin päädyin valtaamaan kylpyhuoneen, joutui koko perhe olemaan kylpemättä pariin päivään. Huonekaluja maalatessa olen huomannut pari asiaa esim. pohjamaali kannattaa laittaa jos haluaa kestävän pinnan. Maalin laadusta ei kannata tinkiä koska silloin koko kova työsi menee hukkaan. Pohjatyöt kannattaa tehdä kunnolla, eikä kannata säikähtää jos maalaus jälki näyttää epätasaiselta pohjamaalin ja ensimmäisen maalikerroksen jälkeen, vasta toinen kerros maalia tasoittaa tämän.

Tällainen kauhea kapistus on tuonut ilta valaistusta olohuoneeseemme jo monta vuotta. Olen aina katsellut sitä ja miettinyt mitä sille voisi tehdä. Nyt uuteen asuntoomme muutettua keksin vihdoin sen!

Ostin Ikeasta lampunvarjostimen jonka ajattelin tuunata oman makuni mukaan. Edellisestä projektistani oli jäännyt juuttinarua jäljelle joten päätin laittaa sitä varjostimen reunaan. Herra joutui hieman avittamaan että sain narun siististi liimattua paikoilleen. Liima valinta oli ehkä hieman virheellinen mutta pääasia on että lamppu näyttää edelleen hyvältä.

Varjostimen tehtyäni huomasin että lampunjalka näyttää hieman "alastomalta" joten liimasin juuttinarun pään lampunjalan yläosaan jä rupesin kierrittämään narua mahdollisimman tiukasti alaspäin. Kun olin kierrittänyt narun alas asti liimasin narunpään jalan ympäri.

Sitten vain varjostin paikalleen ja lamppu oli valmis. Täytyy sanoa että tuli ihan mieleinen ja näin iltaisin kun sitä tulee katseltua niin miellyttää kyllä silmää PALJON enemmän kuin entinen.

 

Muuttomme ei ollut maailman helpoin, ensinnäkin rupesin hakemaan kaupungilta vaihtoa heti kun sain tietää olevani raskaana. Kiinteistöstä lupailtii yhtä sun toista mm. että varmasti saatte asunnon ennen lapsen syntymää. Sitten aika vain kului ja kului eikä mitään tapahtunut (ylltäys, yllätys). No lopulta kasasin pinnasängyn Haagan kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan kaksioon, ja jäin odottelemaan niin lasta kun uutta asuntoakin, lapsi tuli mutta ei asuntoa. Laitoin hakemuksemme niin omaan kiinteistöömme kun kaupungin sivuillekkin sekä vaihtopörssiin että fb:henkin, lopulta luovutin. Poikani ollessa vuosi ja kolme kuukautta tuli tunne että nyt pitäisi yrittää uudelleen... saattoi johtua siitä että poikani ja ostosten yhteispaino oli jo liika minulle, no kumminkin sitten tärppäsi vaihtopörssissä kolmio rivarissa Itä-Helsingissä.. Kuka hullu nyt siitä kieltäytyisi!!

Täytyy tässä vaiheessa antaa vinkki kaikille keskenäistä vaihtoa ajatteleville että varautukaa kaikkeen ja tarkistakaa asunto johon olette muuttamassa ennen sopimusten kirjoittamista, koska kiinteistö ei tee korjauksia tai maalaustöitä ym. keskenäisissä vaihdoissa. He vaan toteavat että olet hyväksynyt asunnon sellaisena kun se on.

Vaihto kumppanimme oli juuri eroamassa oleva yhden pienen lapsen äiti (siinä sitten tulikin kuunneltua koko heidän ongelma skaala). Kaksi paivää ennen muuttoa ajatuksena oli mennä jo pesemään uuden asuntomme seinät sekä teippaamaan listat, koska muuttopäivänä kummankin asunnon tavarat muutettaisiin ristiin ja meidän pitäisi vielä maalata seinät sekä pikku riiviö olisi vain sen päivän hoidossa. Siitä se sekamelska sitten lähtikin vaihtokumppani ilmoitti ettei tähän olisi tilaa ( siis seinien vierestä ei löydy pientä rakoa?) ja olin ilmoittanut että meiltä lähtisi ensimmäinen kuorma heillepäin kello kymmenen aikaa ja jos voisimme tulla siivoamaan yläkertaa jo ennen sitä. No hän päättikin tilata itselleen auton vasta haettavaksi kymmeneltä ja kuulemma yläkertaan ei mahtuisi siivoamaan ja hän kuulemma aina siivoaa ennen kun muuttaa vanhan asuntonsa,. Siinävaiheessa jo rupesi hieman häälyytyskellot soimaan!! Päivää ennen muutto kävimme äitini kanssa mittaamassa lastenhuoneen verhojen pituuden sekä takapihalle laitettavien aitojen mitat. Järkytys oli suuri kun astuimme sisään mitään ei ollut pakattu ja piha oli puskien peitossa ja kaiken kukkuraksi naisen ex-mies (joka ei ollut kirjoilla kuukausiin) päätti muuttaa tavaransa pois samana päivänä kun meidän muutto olisi. Kyllä voin sanoa että oli hermot aika riekaleina kun ovesta astuttiin ulos.

MUUTTOPÄIVÄ

Meillä kaikki oli pakattuna, muuttomiehet (veli, isä, enot) ajallaan ja tavaraa kärrättiin vauhdilla autoon. Heiltä tuli ilmoitus että eka kuorma olisi valmiina (hyvä, epäilykset fiaskosta kaikkosivat). No miehet lähtivät ajamaan pakua kohti Itää ja minä ja äiti pakkasimme vielä äidin autoon joitakin tavaroita samoin kun veljeni ja äitipuoleni ajamiin autoihin. Sitten pääsimme lähtemään kohti uutta kotia jättäen ainoastaan varaston tavarat toiseen keikkaan. Matkalla puhelimeni soi ja enoni ilmoitti etteivät he saa tavaroita purettua koska vaihtokumppaneillamme ei ole vielä edes pakattu tavaroita joten he menevät viereiseen pitseeriaan olusille....Jee voitte kuvitella varmasti mikä fiilis!! Äiti jätti minut kyydistä pitseerian kohdalla ja meni itse katsomaan tilannetta, siellä se nainen vaan huokaili että kun on kaikki niin hankalaa ja jakoivat lusikoitaan. Äitini tomerana naisena sai heihin vähän vauhtia ja ennen kun olin juonut edes puolia lonkerostani pääsimme muuttamaan tavarat sisään. Asunto oli hirveässä kunnossa onneksi minulla oli hyvät apujoukot miehet kantoivat tavaroita, naiset siivosivat ja minä maalasin ( jälki ei ole kehumisen arvoinen mutta KIIRE oli). Maalasimme vielä seuraavana päivänäkin, onneksi isäni ja hänen vaimonsa suostuivat katsomaan riiviötä iltaan asti. Nyt olisi enää tavaroiden purku, aidan laitto ja asunto olisi asuttavassa kunnossa. Mutta vaihtokumppanistani en vielä päässyt koska hän oli hävittänyt avaimia niin ei kun lukon vaihtoa tilaamaan nainen oli tilannut vain yhden lukon vaikka asunnossa on kaksi ovea no onneksi sain sen selvitettyä lukkosepille ennen heidän tuloa. Mutta tietysti unohdin postilaatikon no ei kun uusi tilaus. Kyllä tuntui hyvältä kun asunto oli vihdoin meidän.

Kaiken tämän sähellyksen jälkeenkin tekisin kaiken uudelleen koska nyt meillä on tilava, rauhallinen rivitaloasunto omalla pihalla jossa poikani voi kasvaa hyvässä ympäristössä. Hänellä on oma huone, pihapiirissä asuu PALJON lapsia joiden kanssa leikkiä, leikkipuistoja ja luontoa aivan lähi etäisyydellä, hyvät kulkuyhteydet sekä tarha vieressä jne. Mitä muuta voisin toivoa lapselleni ja perheelleni?........Tästä se alkaa uusi elämä uudessa ympäristössä pois ahtaasta kaksiosta. Länsi-Helsinkiä tulen kyllä kaipaamaan mutta siellä voi käydä jos tulee kova ikävä. <3